Carnegie Hallin juuret ja historia
Carnegie Hallin historia saa alkunsa skotlantilaisen siirtolaisen, Andrew Carnegien, visioista. Yhdysvaltojen New York Cityssä rakennus valmistui vuosien 1889 ja 1891 välisenä aikana. Alun perin esiintymispaikka tunnettiin nimellä Music Hall, ja se toimi yhteisenä näyttämönä New Yorkin oratorio-seurueelle sekä New Yorkin sinfonia-seurueelle, tarjoten omistautuneen ympäristön heidän musiikillisille pyrkimyksilleen.
Rakennuksen omistus pysyi Carnegie-suvun hallussa vuoteen 1925 asti. Näiden varhaisten vuosikymmenten aikana salista tuli Midtown Manhattanin musiikillisen elämän keskus. Rakennus sijaitsee 56. ja 57. kadun välisellä alueella, vain muutaman askeleen päässä Central Parkista. Tämä sijainti on pysynyt muuttumattomana kaupungin kehittyessä sen ympärillä.
Rakennus ja sen arkkitehtuuri
Rakennus on upea tutkielma italialaisen renessanssin uusperinteestä, ja sen muovaavat William Burnet Tuthill, Richard Morris Hunt sekä Adler & Sullivan. Sen läsnäolo 27 618 neliöjalan laajuisella tontilla ilmenee vaikuttavana kalkkikivijulkisivuna, jota korostavat roomalaisen tiilen ja punaisen tiilen tekstuurit. Rakennuksen geometria noudattaa muokattua ellipsiä, harkittu valinta, joka vaikuttaa suoraan siihen, miten ääni liikkuu tilassa. Rakenteessa on tiettyä painavuutta, joka tuntuu muurauksen massiivisuudessa; tietyissä kohdin seinät ovat jopa 4 jalan paksuiset.
Pinnan alla tekniikka on yhtä harkittua kuin ulkoasu. Kaksi jalkaa paksut lattiarakenteet koostuvat sementistä ja onttoista laatoista, jotka on suunniteltu hallitsemaan sisällä tapahtuvien esitysten resonanssia. Tämä materiaalien huolellinen kerrostaminen varmistaa, että rakennuksen fyysinen olemus tukee auditiivista elämystä. Arkkitehtuuri ei ainoastaan tarjoa tilaa musiikille; se osallistuu siihen omalla massallaan ja tarkasti laskelluilla mitoillaan.
Kolme erilaista auditoriota
Tämä monivaiheinen kokonaisuus on rakennettu kolmesta rakenteesta, jotka on järjestetty L-kirjaimen muotoon. Stern Auditorium levittäytyy viisikerroksisena tilana, muodostaen esiintymispaikan suurin ja majesteettisin huone, joka kykenee vastaanottamaan 2 790 katsojaa. Tämä keskeinen sali toimii koko esiintymistilojen kokoelman ankkurina, ja yhdessä muiden salien kanssa se nostaa koko kohteen kokonaiskapasiteetin yli 3 600 istumapaikkaan.
Syvemmällä maan tasolla, Seventh Avenuen varrella, sijaitsee Zankel Hall, joka tarjoaa intiimimmän ja hallitun ympäristön 599 istumapaikallaan. Tämä tila luo täysin erilaisen akustisen mittakaavan verrattuna Stern Auditorion kohtiin kurottaviin korkeuksiin. Samaan aikaan 57. kadun varrella sijaitseva Joan and Sanford I. Weill Recital Hall vetää puoleensa 268 vierasta, tarjoten hienostuneen ja tyylikkään näyttämön pienimuotoisille esityksille.
Kokoelman mestariteokset
Näiden seinien sisällä kätkeytyvä kokoelma tarjoaa hiljaisen kohtaamisen inhimillisen olemuksen kanssa, joka on vangittu Bruce Davidsonin linssin läpi. Hänen vuoden 1959 valokuvansa tarjoavat vakaan ja läpitunkevan katseen New York Cityn arkipäivään. Katsoja saattaa huomata pysähtyvänsä teoksen Five figures in Brooklyn eteen tai todistavansa spontaanin hetken teoksessa Teenager couple smoking at a kitchen table. Nämä kuvat eivät ainoastaan dokumentoi; ne elävät pysähtyneinä hetkinä tietystä aikakaudesta. Rasvainen nuori mies, joka on työskennellyt auton parissa ja aurinkolaseja käyttävän miehen rento asento heijastavat maailmaa, joka on täysin paljas ja muokkaamaton. Jopa liikkeen keskellä, kuten vuonna 1965, kun Martin Luther KING Jr. johti marssijoukkon Selma–Montgomery-reitillä taistelemaan mustien äänioikeuden puolesta, kuvakehyksessä vallitsee syvä hiljaisuuden ja pysähtyneisyyden tuntu.
Muut teokset tarjoavat erilaisen näkökulman elämän ja kaupungin risteyskohtaan. Vuoden 1958 valokuva tarjoaa näkymän Vapaudenpatsaalle valokuvaajan heijastuksen kera, mikä luo hienovaraisen kerroksellisuuden havaitsijan ja havaitun välille. Salin sisällä, teos Leonard Bernstein harjoittelemassa nuorisokonserttia varten vuodelta 1959 vangitsee yksityisen valmistautumisen hetken. Nämä työt, yhdessä muiden teosten kuten Brooklyn Gang kanssa, luovat visuaalisen dialogin, joka täydentää esiintymispaikan auditiivista historiaa. Ne ovat läsnäoloja, jotka vaativat hidasta ja tarkkaavaista katsetta.
- Brooklyn Gang, 1959
- Coney Island Beach., 1959
- Backseat of a car., 1959
- On the way home by bus., 1959
Carnegie Hall Digital Collections
Carnegie Hall Digital Collections toimii tämän legendaarisen näyttämön virallisena arkistona. Se, mikä alkoi yksinkertaisena tapana dokumentoida salin sisäisiä toimintoja, on kasvanut monumentaaliseksi ponnistukseksi sen menneisyyden turvaamiseksi. Tämä säilyttämisen tavoitteellinen työ varmistaa, että näiden seinien sisällä kätkeytynyt historia pysyy kaikkien historian etsijöiden ulottuvilla.
Siirtyminen digitaaliselle alustalle on mullistanut tavan, jolla arkistoja koetaan. Tämä aloite on avannut tutkijoille pääsyn yli 80 000 kohteeseen, rikkoen samalla rakennuksen fyysiset rajat. Nämä kokoelmat sisältävät konserttiohjelmia, valokuvia, äänitallenteita ja kirjeenvaihtoa, jotka kaikki todistavat tämän ainutlaatuisen tilan jatkuvaa kehitystä.
Näiden tallenteiden olemassaolo mahdollistaa syvemmän ymmärryksen niistä esiintyjistä ja yleisöistä, jotka ovat täyttäneet salit elämällään. Kokoelma säilyttää musiikkihistorian hienovaraiset yksityiskohdat seuraavien elementtien kautta:
- Alkuperäiset konserttiohjelmat
- Historialliset valokuvat
- Äänitallenteet
- Kirjeenvaihto
