Instituution juuret ja historia
Comédie-Française sai virallisen alkunsa vuonna 1680, kun kuningas Ludvig XIV perusti sen. Tämä merkittävä instituutio syntyi kahden Pariisin teatteriseurueen, Hôtel Guénégaud ja Hôtel de Bourgogne, yhdistymisen seurauksena. Toimintansa alkuvaiheessa yhtiöllä oli yksinoikeus esittää teatteria ranskaksi, mikä oli arvokas etuoikeus ja auttoi keskittämään dramaattisen tuotannon kuninkaallisen suojeluksen alaisuuteen.
Yhtiön historiaa leimaa hämmästyttävä jatkuvuus. Se on esittänyt teoksiaan lähes keskeytyksettä, lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa vuosien 1792 ja 1803 välillä. Ranskan vallankumouksen aiheuttamien levottomuuksien jälkeen teatteri uudelleenorganisoitiin ja se avattiin uudelleen vuonna 1803 Napoleon I:n alaisuudessa. Tämä uudelleenjärjestelyn aikakausi varmisti instittuution säilymisen aina modernille aikakaudelle saakka.
Instituutio toimii ainutlaatuisen rakenteen kautta, johon kuuluu pysyvä näyttelijäjoukko sekä vaihtuvien esitysten perinne. Tämä järjestelmä kantaa mukanaan repertoaria, joka on kehittynyt vuosisatojen kuluessa ranskalaisen teatteritaiteen edetessä. Comédie-Française on säilyttänyt asemansa Pariisin kulttuurimaiseman keskeisenä maamerkkinä, pysyen elinvoimaisena historian murrosten ja arkkitehtuuristen muutosten keskellä.
Historiallisen näyttämön arkkitehtuuri
Comédie-Française sijaitsee Pariisin historiallisessa Palais-Royal-kompleksissa, ja sen nykyinen koti on Place Colette. Instituution matka on kuitenkin kulkenut useiden eri paikkojen kautta; vuosina 1689–1770 se toimi rue de l'ancienne comédien kadun varrella, muovaten samalla kaupungin kulttuurista karttaa.
Itse rakennus on kokenut merkittäviä muutoksia, joita ovat ohjanneet sekä kohtalokkaat onnettomuudet että modernisaation tarve. Vuoden 1900 tulipalon seurauksena teatteri jouduttiin rakentamaan uudelleen, ja uudemmassa historiassa näyttämö koki laajoja peruskorjauksia vuonna 1994, jolloin se avattiin jälleen yleisön käyttöön vuonna 1995.
Monipuolinen museokokoelma
Kokoelma säilyttää ranskalaisen draaman aineellista historiaa lukuisien fyysisten esineiden kautta. Eri aikakausilta peräisin olevat alkuperäiset lavasteet lepäävät esityksissä käytettyjen pukujen ja rekvisiittojen rinnalla, luoden elävän sillan menneisyyteen. Näitä esineitä täydentävät käsikirjoitukset ja manuskriptit, jotka dokumentoivat teatterituotannon jatkuvaa kehitystä. Instituutio ylläpitää myös valikoiman maalauksia ja veistoksia, jotka heijastavat sen pitkää ja arvokasta historiaa.
Yhtiön historian visuaaliset esitykset löytyvät näyttelijämuotokuvista sekä teoksista, jotka kuvaavat kohtauksia klassisista näytelmistä. Näihin kuuluvat myös kudotut teokset, jotka havainnollistavat dramaattisia kertomuksia. Arkistot sisältävät huolellisesti säilytettyjä lavastusohjeita, joita on pidetty yhtiön rekisterissä sukupolvien ajan. Jotkut näistä historiallisista aarteista, kuten Molièren käyttämä nojatuoli hänen esiintyessään teoksessa Le Malade Imaginaire, ovat nykyään Petit Palaisissa Pariisissa.
- Molièren näytelmät
- Historialliset lavasteet
- Näyttelijämuotokuvat
- Puvut
- Rekvisiitta
- Käsikirjoitukset
Taiteellisen kokoelman mestariteokset
Kokoelma kätkee sisäänsä merkittäviä muotokuvia ja veistoksia, jotka todistavat ranskalaisen esittävän taiteen loistoista historiaa. Jean Jacques Caffiéri on jättänyt jälkensä historiaan useilla keskeisillä teoksillaan, kuten noin vuonna 1787 valmistuneella Molièren muotokuvalla sekä noin vuonna 1783 luodulla Jean de Rotrou’n rintakuvalla. Nämä teokset tarjoavat visuaalisen muistomerkin hahmoille, jotka ovat olleet keskeisessä asemassa instittuution perinnön rakentamisessa. Samalla tavalla Jean Baptiste Ii Lemoyne on rikastanut kokoelmaa upeilla teoksilla, kuten noin vuonna 1761 syntyneellä Mademoiselle Claironin rintakuvalla ja noin vuonna 1771 tehdyllä kuvauksella, jossa Mademoiselle Dangeville esittää Thaliaa.
Kokoelmaan 1800-luvulla lisätyt teokset heijastavat ranskalaisen taiteen jatkuvasti muuttuvia tyylejä. Jean-Léon Gérôme maalasi teoksen Rachel, Tragedy noin vuonna 1859, kun taas Jean-Baptiste Carpeaux loi muotokuvan Alexande Dumas Filsista noin vuonna 1873. Nämä teokset, yhdessä muiden olemassa olevien veistosten ja muotokuvien kanssa, muodostavat jatkuvan sillan menneisyyden teatteriperinteisiin.
- Rachel, Tragedy, noin 1859 - Jean-Léon Gérôme
- Alexande Dumas Fils, noin 1873 - Jean-Baptiste Carpeaux
- Mademoiselle Dangeville Thaliana, noin 1771 - Jean Baptiste Ii Lemoyne
- Molière, noin 1787 - Jean Jacques Caffiéri
- Mademoiselle Claironin rintakuva, noin 1761 - Jean Baptiste Ii Lemoyne
- Jean de Rotrou’n rintakuva, noin 1783 - Jean Jacques Caffiéri
