Kunsthistorisches Museumin historia
Wienissä, Itävallassa, sijaitseva Kunsthistorisches Museum syntyi halusta avata Habsburgin suvun valtavat taidekokoelmat yleisön nähtäväksi. Keisari Franz Joseph I:n aloitteesta vuonna 1871 perustettu instituutio sai tehtäväkseen toimia näiden keisarillisten taidekokoelmien kotina. Projekti oli merkittävä hanke monarkialle, jonka tarkoituksena oli siirtää yksityiset aarteet julkiseen näyttelytilaan. Rakennus pystytettiin vuosien 1871 ja 1891 välisenä aikana, jolloin Wienin Ringstrasse-bulevardilla vallitsi kiihkeä arkkitehtoninen kehitys.
Rakennuksen suunnittelusta vastasivat Gottfried Semper ja paroni Karl von Hasenauer. Heidän yhteistyönsä heijastui monumentaaliseen rakennukseen, joka peilaa suuruudessaan niitä kokoelmia, joiden suojelusta se on saanut tehtäväkseen. Noin vuonna 1891 keisari Franz Joseph I avasi tilat, mikä merkitsi Habsburgin taidekokoelmien siirtymistä tähän omistettuun ympäristöön. Museeista on jäänyt Wienin sydämeen keskeinen arkisto keisarillisen suvun historialliselle taidekeräymälle, säilyttäen esineitä, joiden historia ulottuu viiden tuhannen vuoden taakse.
Instituution historia on kietoutunut tiiviisti Habsburgin suvun eri linjojen kohtaloon. Kokoelmiin kuuluvat muun muassa Tirolin Ferdinandin muotokuvat ja haarniskat, keisari Rudolf II:n omistukset sekä arkkikuninkaat Leopold Wilhelmin maalaukset. Nämä hankinnat kertyivät vuosisatojen saatossa, muodostaen perustan museon pysyvälle läsnäololle Wienin kulttuurielämässä.
Palatsimaisen rakennuksen arkkitehtuuri
Vieenin Ringstraßen varrella hallitseva rakennus tarjoaa monumentaalisen arkkitehtuurin, joka tuo mieleen antiikin Rooman Forumia muistuttavan loiston. Tämän mittakaavan arkkitehtuuri luo pysyvyyden ja jatkuvuuden tunteen Itävallan Wienin urbaanissa maisemassa. Gottfried Semperin ja paroni Karl von Hasenauerin käsialaa on ollut rakennuksen suunnittelu, ja sen rakennustyöt tapahtuivat vuosien 1871 ja 1891 välisenä aikana. Se seisoo edelleen yhtenä Maria-Theresien-Platzin tunnistettavimmista maamerkeistä, sijaiten rinnakkain kaksoisrakennuksensa kanssa.
Rakennuksen siluettia hallitsee katon keskiosaa kruunaava ominaislaatuinen kahdeksankulmainen kupoli. Tämä kupoli toimii palatsimaisen ulkoasun keskipisteenä ja ankkuroi julkisivun symmetrian. Arkkitehtuuri heijastaa keisari Franz Joseph I:n keisarillisia pyrkimyksiä; hän tilasi rakennuksen säilyttämään Habsburgien taidekokoelmat ja mahdollistamaan kansan pääsyn näihin aarteisiin. Rakennuksen massiivinen, kivipintainen olemus hallitsee ympäröivää tilaa tarjoten samalla syvän tunteen historiallisesta painokkuudesta ja jatkuvuudesta.
Sisätiloissa arkkitehtuuri kutsuu vuoropuheluun fyysisen tilan ja siellä lepäävän taiteen välillä. Salien monumentaaliset mittasuhteet on suunniteltu täydentämään keisarillisten kokoelmien valtavaa mittakaavaa. Keskiosioiden valon ja varjon leikki on saanut vaikutteita yläpuolella kohoavan kupolin geometriasta, luoden ainutlaatuisen ja hienostuneen tunnelman niille, jotka seisovat Habsburgin suvun mestariteosten äärellä.
Museon monipuoliset kokoelmat
Näiden seinien sisällä lepäävät aarteet ulottuvat viiden tuhannen vuoden taakse, tarjoten läsnäolon, joka kurottautuu muinaisesta Egyptistä aina kahdeksannen vuosisadan loppupuolelle saakka. Näiden esineiden kertyminen heijastaa Habsburgin suvun historiallista keräilyharrastusta, jota leimaavat erityisesti Tirolin Ferdinandin muotokuvat ja haarniskakokoelmat. Nämä upeat teokset elävät rinnakkain keisari Rudolf II:n merkittävien kokoelmien ja arkkiherttua Leopold Wilhelmin laajan maalauksellisen perinnön kanssa. Tällainen syvyys antaa mahdollisuuden hiljaiseen kohtaamiseen useiden eri aikakausien materiaallisen historian kanssa vain yhden iltapäivän aikana.
Erikoistuneet osastot järjestävät nämä valtavat aarteet ihmisen luomisen eri osa-alueisiin. Egyptiläinen ja Lähi-idän kokoelma luo pohjan muinaisille aikakausille, kun taas kreikkalaiset ja roomalaiset antiikin kokoelmat tarjoavat toisenlaisen näkymän klassiseen menneisyyteen. Näiden lisäksi veistokuvien ja koristetaiteen kokoelmat esittelevät hienostunutta käsityötaitoa. Instituutio säilyttää myös keisarillisen haarniskakokoelman sekä maallisen ja kirkollisen aarrekammion, jotka kätkevät sisäänsä historiallisesti painavia esineitä.
- Tirolin Ferdinandin muotokuvat ja haarniskakokoelmat
- Keisari Rudolf II:n kokoelmat
- Arkkiherttua Leopold Wilhelmin maalaukset
Taidegallerian mestariteokset
Taidegalleria kätkee sisäänsä Habsburgin suvun keräämät aarteet. Näillä teoksilla on fyysinen painoarvo, joka ylittää niiden aseman pelkkinä historiallisina esineinä. Johannes Vermeer’n Maalaamisen taito (1665) täyttää tilansa hiljaisella, valoa tulvivaalla tarkkuudella. Sommitelma kutsuu pitkään, syventymiseen johtavaan katseeseen sen rakenteelliseen sisätilaan. Lähellä sijaitsevien teosten kohdalla Pieter Bruegel vanhempi tarjoaa aivan erilaisen läsnäolon. Hänen vuoden 1563 kuvaamansa Babelin torni esittää monimutkaisen, arkkitehtonisen vision, kun taas Lumiveneet (Talvi) (1565) vangitsee tietynlaisen, kylmän hiljaisuuden. Nämä maalaukset eivät ainoastaan esitä kohtauksia; ne ovat ikkunoita tiettyyn tapaan nähdä maailma.
Muut kokoelman kankaat vaativat vastaavaa, kärsivällistä huomiota. Vuoden 1559 teos Lentokausi ja paasto: kamppailu, jonka on tehnyt Pieter Bruegel vanhempi, esittää tiheän, yhteiskunnallisen narratiivin. Teoksessa Maalaisvalli (1568) kokoontumisen yksityiskohdat on toteutettu selkeydellä, joka tuntuu välittömältä. Jopa allegorisemmat teokset kantavat vakaata arvokkuutta. Giuseppe Arcimboldon Kesä 1 (1563) käyttää omaleimaista logiikkaa muotonsa kokoamiseen. Näissä esineissä on pysyvyyden tuntua, aavistus siitä, että ne ovat aina kuuluneet näihin saleihin. Vuoden 1560 maalaus Lasten leikit, jonka on tehnyt Pieter Bruegel vanhempi, pysyy keskittyneenä tutkimusmatkana ihmisen toimintaan.
- Babelin torni, 1563 - Pieter Bruegel vanhempi
- Lumiveneet (Talvi), 1565 - Pieter Bruegel vanhempi
- Maalaisvalli, 1568 - Pieter Bruegel vanhempi
- Lentokausi ja paasto: kamppailu, 1559 - Pieter Bruegel vanhempi
- Lasten leikit, 1560 - Pieter Bruegel vanhempi
- Kesä 1, 1563 - Giuseppe Arcimboldo
Vanhojen mestareiden merkittävät teokset
Kunsthistorisches Museumin saleissa Albrecht Dürer on läsnä jokaisessa tarkassa viivassa, jonka hänen kätensä on jättänyt jälkeensä. Vuoden 1511 Adoration of the Trinity (Landauer Altar) ja noin vuodelta 1507 peräisin oleva Portrait of a Young Venetian Woman tarjoavat syvällisen tutkimusmatkan yksityiskohtiin ja inhimilliseen luonteeseen. Lähellä näitä teoksia Lucas Cranach the Elder vaatii katsojan huomion, erityisesti vuoden 1530 Judith with the head of Holofernes -kuvauksellaan, joka vangitsee katseen voimakkaalla tavalla.
Caravaggio on jättänyt pysyvän jäljen taiteeseen dramaattisella valon ja varjon leikillä. Hänen mestariteoksensa, kuten David with the Head of Goliath (1606), Madonna del Rosario (detail) (1607) ja The Crowning with Thorns (1604), luovat syvän tunteen painokkuudesta ja inhimillisestä tunteesta. Nämä maalaukset eivät ainoastaan täytä tilaa, vaan ne muuttavat koko huoneen ilmapiiriä intensiivisillä ja vangitsevilla sommitelmoillaan.
Flanderin taideperintö saa voimakkaimman äänensä Peter Paul Rubens kautta. Hänen kankaansa, kuten The Feast of Venus (1637) ja Miracle of St. Ignatius of Loyola (1618), tuovat kokoelmaan liikkeen tuntua ja monumentaalista mittakaavaa. Jokainen teos kutsuu katsojaa hitaaseen, hiljaiseen havainnointiin, jossa voi ihailla siveltimen jälkiä ja öljyvärin fyysistä todellisuutta kankaalla.
