Liria Palacein alkuperä ja historia
Liria Palace toimii Alba-suvun virallisena residenssinä. Se on edelleen ainoa palatsi Madridissa, joka jatkaa toimintaansa yksityisenä kotina. Rakennuksen pystyttäminen tapahtui vuosien 1767 ja 1785 välisenä aikana. Projektin tilasi Berwickin ja Lirian 3. herttua, Don Jacobo Fitz-James Stuart ja Columbus.
Paikan historia on tiukasti kietoutunut Berwickin ja Alban herttuoiden sukulinjaan. Viiden vuosisadan ajan nämä herttuat ovat koonneet taidekokoelman, joka nykyään täyttää palatsin salit. Teosten kertyminen heijastaa vuosisatojen jatkuvaa suojelua ja intohimoa taiteeseen, jota suku on osoittanut.
Rakennus ja sen uusklassinen arkkitehtuuri
Liria Palace on merkittävä saavutus uusklassisen arkkitehtuurin historiassa Madridissa. Rakennustyöt alkoivat ranskalaisten suunnitelmien pohjalta, kun arkkitehti Louis Guilbert sai tehtäväkseen rakennuksen alkuperäisen suunittelun. Tämän vaiheen jälkeen espanjalainen arkkitehti Ventura Rodríguez toi rakennukselle sen lopullisen muodon, luoden sille tyypillisen rationaalisen ja symmetrisen luonteen. Rakennuksen viimeistelystä vastasi Blas Beltrán Rodríguez, ja sisätilat on järjestetty tyylikkäästi, suorakaiteen muotoisena, pitkänomaisena ja kompaktina kokonaisuutena.
Palatsin ulkopuoliset puutarhat jakautuvat kahteen täysin erilaiseen maailmaan. Etupihan englantilainen romanttinen puutarha hurmaa keskusniityllään ja monipuolisella puustollaan, johon kuuluvat muun muassa magnolia, setri, kastanja, kataja ja sypressi. Takapiha puolestaan koki suuren muutoksen vuonna 1916, kun Jean-Claude Nicolas Forestier uudisti sen tuoden tilaan klassistisen leiman. Tätä puutarha-aluetta koristavat upea keskusvesiaihe sekä erilaiset leppoisat puistomaiset metsiköt.
Upea taidekokoelma
Berwickin ja Alban herttuoiden viiden vuosisadan aikana kootut aarteet muodostavat kokonaisuuden, joka henkii historian havinaa ja aristokraattista loistoa. Tämä kokoelma, joka koostuu maalauksista, veistoksista, kaiverruksista, huonekaluista ja koriste-esineistä, on säilytetty House of Alban yksityisessä residenssissä. Kokoelma ei ole ainoastaan taiteellinen mestariteos, vaan se on myös historiallinen arkisto, joka kantaa mukanaan vuosisatojen suojelua ja kulttuurista perintöä. Sen joukosta löytyy merkittäviä dokumentteja, kuten Aragonian kuningas Ferdinand II:n testamentti sekä Christopher Columbuksen kirjeet, jotka vievät meidät suoraan historian keskiöön.
Palatsin kirjasto on todellinen kirjallisuuden helmi, josta löytyy vuoden 1605 Don Quixote -teoksen ensimmäinen painos. Toinen kokoelman arvokas aarre on Alba-raamattu, joka edustaa yhtä ensimmäisistä espanjankielisistä Vanhan testamentin käännöksistä. Nämä harvinaisuudet ovat vain osa laajempaa, palatsin arkistoissa säilytettävien kirjojen ja asiakirjojen valtavaa valikoimaa.
Taidekokoelma on myös täynnä mestarillisia teoksia useilta maailmankuulueilta taiteilijoilta, kuten:
- Pyhä Dominicus Gomés, noin 1650 - Francisco de Zurbarán
- Alban herttuatar, Valkoinen herttuatar, 1795 - Francisco Goya
- Kaarle V ja keisarinna Isabella - Peter Paul Rubens
- Infanta Margarita 2 - Diego Velázquez
- María Francisca de Sales Portocarrero, Peñarandan 16. herttuatar, 1854 - Franz Xaver Winterhalter
- Mars ja Venus, 1595 - Lavinia Fontana
Kokoelman mestariteokset
Kokoelma kätkee sisäänsä merkittäviä muotokuvia, jotka todistavat Alba-suvun pitkää ja kunnioitettua sukulinjaa. Francisco Goya’n mestarillinen muotokuva Alba-herttuattaresta, joka tunnetaan myös nimellä Valkoinen herttuatar (1795), on kokoelman sydän. Muita huomionarvoisia muotokuvia ovat Titianin ja Rubensin tekemät kuvaukset Alba-suurherttuasta. Peter Paul Rubens on rikastuttanut suvun aarteita teoksella Kaarle V ja keisarinna Isabella. Myöhemmin, 1800-luvun puolivälissä, vuonna 1854, Franz Xaver Winterhalter ikuisti kankaalle Peñarandan 16. herttuatar María Francisca de Sales Portocarreron.
Uskonnolliset ja hovielämään liittyvät aiheet heräävät eloon useiden espanjalaisten ja eurooppalaisten mestareiden käsissä. Francisco de Zurbaránin noin vuonna 1650 maalaama Pyhä Dominicus Akolalainen on yksi kokoelman keskeisistä teoksista. Diego Velázquezin läsnäolo tuntuu voimakkaasti hänen kuvatessaan Infanta Margarita 2:ta. Kokoelma sisältää myös El Grecon teoksia sekä muita Zurbaránin maalauksia. Nämä arvokkaat taideteokset lepäävät Alba-suvun yksityisessä residenssissä, jonka perhe on koonnut yhteen yli 500 vuoden ajan.
