Orangerien historia ja alkuperä
Orangerie sijaitsee Pariisissa, Ranskassa, Tuileries’n puutarhan läntisessä kulmassa. Arkkitehti Firmin Bourgeois rakennutti sen vuonna 1852, ja sen alkuperäinen tarkoitus oli pikemminkin käytännöllinen kuin taiteellinen: se suunniteltiin nimenomaan appelsiinipuiden talviseksi suojaksi. Tämä maataloudellinen välttämättömyys määritteli rakennuksen alkuperäisen rakenteen ja sen suhteen ympäröivään puutarhaan.
Rakennuksen käyttötarkoitus muuttui merkittävästi seuraavien vuosikymmenten aikana. Vuoteen 1922 asti tilassa järjestettiin erilaisia julkisia tapahtumia, kuten musiikkikonsertteja, taidenäyttelyitä, kilpailuja ja koiranäyttelyitä. Tämä monipuolisuuden aikakausi edelsi rakennuksen muuttumista omistetuksi tilaksi impressionististen ja postimpressionististen teosten säilyttämiseen.
Orangerien arkkitehtuuri
Tämä rakennus on arkkitehti Firmin Bourgeoisin 1800-luvun mestariteos, jonka muotokieli on syntynyt syvästä tarpeesta palvella luontoa. Alun perin Tuileries’n puutarhan sitruspuiden suojaksi suunniteltu rakennus noudattaa tarkkaa toiminnallista logiikkaa, jossa arkkitehtuuri ja kasvien elinkaari kietoutuvat toisiinsa. Rakennuksen pohjoinen puoli on jätetty lähes täysin ikkunattomaksi, jotta kasvit saisivat suojautua kylmiltä tuulilta, kun taas eteläpuoli hyödyntää kattoikkunoita kutsuakseen sisään luonnonvaloa. Tämä harkittu suuntaus antaa sisätiloille mahdollisuuden tanssia auringon jatkuvassa ja muuttuvassa liikkeessä.
Itä- ja länsipuolen pääsisäänkäynnit ovat arkkitehti Louis Viscontin käsialaa, ja ne seisovat majesteettisina pylväineen, joita korostavat Charles Gallois-Poignantin veistokset. Näiden kolmiomaisten päätykolmioiden koristeellinen maailma – runsaudensarvet, kasvit ja maissintähkät – kuiskailee rakennuksen maataloudellisesta historiasta ja sen juurista puutarhan hoidossa. Kokonaisuus on hienovarainen tasapaino valon tarpeen ja lämpötilan hallinnan välillä, luoden tilan, joka on yhtä aikaa suojaisa ja avoin.
Impressionistinen ja postimpressionistinen kokoelma
Museon kokoelma keskittyy impressionistisen ja post-impressionistisen maalauksen kehitykseen. Valikoimasta löytyy teoksia mestareilta, kuten Pierre-Auguste Renoir ja Alfred Sisley. Nämä maalaukset heijastavat taiteellista murrosta, jossa keskiöön nousivat valon ja ilmakehän hetkellisten vaikutelmien vangitseminen. Museossa on esillä myös Henri Rousseaun teoksia, joiden tyyli tarjoaa kiehtovan poikkeaman liikkeen perinteisestä, naturalismia korostavasta linjasta.
Kokoelma ulottuu myös varhaismodernille aikakaudelle, jota edustavat muun muassa Chaïm Soutinen ja Maurice Utrillo. Nämä taiteilijat ilmentävät muodon ja värin jatkuvaa evoluutiota impressionismin alkuperäisen aikakauden jälkeen. Valikoima tarjoaa ainutlaatuisen näkymän siihen, kuinka taiteilijat siirtyivät valon tutkimisesta kohti syvällisempiä, henkilökohtaisempia ja ilmaisun voimakkaampia tulkintoja kohteistaan.
Modernin taiteen kokoelmat Orangeriessa
Museon kokoelma kuljettaa katsojan impressionismin aikakaudelta kohti 1900-luvun alun taiteellisia murroksia. Tämä valikoima sisältää teoksia, joiden tekijöinä ovat Henri Matisse ja Pablo Picasso, edustaen niitä muodon ja värin muutoksia, jotka määrittivät koko aikakauden. Amedeo Modiglianin läsnäolo näissä gallerioissa tuo esiin aikakaudelle ominaisen, syvästi ekspressiivisen muotokuvataiteen voiman.
Museon valikoimaan kuuluu myös Paul Gauguinin teoksia, jonka vaikutus heijastuu selvästi ympäröivien teosten kehityksessä. Kees van Dongen on myös edustettuna kokoelmassa, mikä lisää modernin taiteen laajuutta ja syvyyttä. Nämä taiteilijat on sijoitettu tilalliseen ympäristöön, joka korostaa siirtymää kohti rakenteellisempia ja kokeilevampia visuaalisia kieliä.
Orangerien kokoelman mestariteokset
Kokoelman sydän muodostuu Claude Monetin Vesililjat -sarjasta, joka on todellinen taiteen huipentuma. Nämä teokset koostuvat kahdeksasta valtavasta paneelista, joista jokainen kohoaa kahden metrin korkuiseksi. Yhdessä paneelit muodostavat peräti 91 metriä pitkän visuaalisen matkan. Teosten asettelu on luotu täydelliseksi yhteen museon arkkitehtuurin kanssa; ne on sijoitettu kahteen soikeaan huoneeseen, jotka muodostavat äärettömyyden symbolin muotoisen kokonaisuuden.
Tämä näyttelyasettelu perustuu kankaiden ja kattoikkunoista tulvivan luonnonvalon väliseen herkkään vuoropuheluun. Valon leikki mahdollistaa sen, että maalaukset heijastavat Givernyn puutarhan jatkuvasti muuttuvia tunnelmia ja valon olosuhteita. Paneelien valtava mittakaava on tarkoitettu ympäröimään katsoja, luoden upottavan ja meditatiivisen ympäristön, jossa värien ja valon laajuus vie mukanaan.
Museon arvokkaisiin kokoelmiin kuuluvat myös muut merkittävät teokset, kuten:
Merkittävät hankinnat ja lahjoitukset
Museon kokoelmat saivat merkittävän muodon Paul Guillaume ja hänen vaimonsa Domenican antamien panostusten myötä. Heidän ponnistelunsa olivat ratkaisevassa roolissa Walter-Guillaume-kokoelman perustamisessa, josta on tullut keskeinen osa instittuution repertuaaria. Nämä hankinnat vakiinnutettiin virallisiksi siirroiksi 1900-luvun puolivälissä, jolloin Jean Walterin ja Paul Guillaumen kokoelmat hankittiin museoon vuosina 1959 ja 1963.
Nämä lahjoitukset laajensivat gallerioiden ulottuvuutta tuoden yhteen teoksia, jotka määrittelevät siirtymän kohti modernismia. Näiden kokoelmien rinnalla museo säilyttää myös Paul Cézannen merkittäviä teoksia. Näiden mestariteosten läsnäolo mahdollistaa muodon ja värin kehityksen suoran tutkimisen museon pysyvän kokoelman sisällä.
Vieraileminen: Mitä nähdä ensin
Tuileries’n puutarhan läntisessä kulmassa sijaitseva museo on keskeisellä paikalla Pariisin sydämessä. Se lepää Seinen ja Place de la Concorden välittömässä läheisyydessä. Läheisyys Louvreen ja Musée d'Orsayhin tekee siitä luonnollisen pysähdyspaikan niille, jotka haluavat seurata modernin maalauksen kehitystä. Itse rakennus on entinen Tuileries’n palatsin orangeria, jonka on alun perin tarkoitus suojata sitrushedelmiä talven kylmyydeltä.
Suurin osa vierailijoista suuntaa ensin Claude Monetin Nymphéas-sarjan äärelle. Nämä valtavat teokset on sijoitettu yläkerran erilliseen tilaan, jossa huoneet on muotoiltu soikeiksi luomaan täysin uppoutuva, ympäröivä kokemus. Kattoikkunoista tulviva luonnonvalo on tarkoitettu jäljittelemään taiteilijan Givernyn puutarhan tunnelmallisia olosuhteita. Kahdeksan paneelin asettelu noudattaa äärettömyyden symbolia, kietoen katsojan osaksi vedenalaisen maailman rauhaa.
Vaikka Monet on monen ensisijainen kohde, museo kätkee sisäänsä myös merkittäviä teoksia impressionismin ja postimpressionismin aikakausilta. Muita huomionarvoisia helmiä ovat muun muassa:
