Amerikkalaisen taiteen elävä perintö
Philadelphian sydämessä, missä historian kaiut kohtaavat nykyluovuuden sykkivän pulssin, seisoo Pennsylvania Academy of Fine Arts (PAFA). PAFA ei ole pelkkä kankaiden ja kiviveistosten säilytyspaikka, vaan se toimii elävänä todistuksena amerikkalaisen estetiikan kehityksestä. Visionäärien, kuten Charles Willson Pealen ja William Rushin, vuonna 1805 perustama instituutti kantaa arvostettua titteliä Yhdysvaltojen vanhimpana taidemuseona ja taidekouluuna. Sen saleihin astuminen on kuin aloittaisi aikamatkan, joka seuraa kansakunnan visuaalisen äänen etsimistä. Instituutilla on museomaailmassa harvinainen kaksoisidentiteetti: se on samanaikaisesti vakiintuneiden mestariteosten pyhättö ja nousevien kykyjen kurinalainen laboratorio, varmistaen, ettei taiteellisen innovaation liekki koskaan sammu.
PAFA:n arkkitehtoninen kokemus on yhtä syvällinen kuin sen sisältämä kokoelma. Vuonna 1871 valmistunut Furness-Hewitt-rakennus on viktoriaanisen goottilaisen muotoilun henkeäsalteleva voitto. Legendaarisen philadelphialaisen arkkitehdin Frank Furnessin käsialaa oleva rakennus on rohkean ja epätavallisen kauneuden mestariteos. Sen dramaattinen julkisivu, jolle ovat ominaisia monimutkaiset tiilirakenteet ja kohoavat holvikaaret, vangitsee katseen, kun taas sisätilat tarjoavat upottavan tunnelman suuruudesta. Galleriahallien korkeat katot ja koristeelliset yksityiskohdat eivät ainoastaan ympäröi taidetta, vaan ne osallistuvat siihen käydävään vuoropuheluun tarjoten tekstuuripitoisen, historiallisen taustan, joka voimistaa jokaisen esillä olevan maalauksen ja veistoksen emotionaalista resonanssia. Taiteen ystävälle tai inspiraatiota etsivälle sisustussuunnittelijalle itse rakennus toimii monumentaalisena taideteoksena.
Realistiset mestariteokset ja innovaation henki
PAFA:n kokoelman sielu piilee 1800- ja 1900-lukujen amerikkalaisen taiteen vertaansa vailla olevassa syvyydessä. Vierailijoita lumoavat usein seinien sisällä löytyvä syvä psykologinen realismi, jota edustaa erityisesti Thomas Eakinsin perintö. Eakins, joka oli keskeinen hahmo sekä akatemiassa opiskellut että siellä opettanut, täytti amerikkalaisen perinteen järkähtämättömällä sitoutumisella anatomiseen tarkkuuteen ja arjen raakaan kauneuteen. Hänen vaikutuksensa, yhdessä Gilbert Stuartin herkkien muotokuvien kanssa, antaa keräilijöille ja harrastajille mahdollisuuden todistaa siirtymää varhaisesta amerikkalaisesta muotokuvataiteesta amerikkalaisen realismin ja impressionismin dynaamisiin suuntauksiin. Kokoelma on inhimillisen kokemuksen rikas kudelma, jossa jokainen siveltimenveto kertoo tarinaa identiteetistä, kamppailusta ja voitosta.
Maalatun kankaan ulkopuolella museon veistokokoelma tarjoaa monipuolisen tutkimusmatkan muotoon ja tekstuuriin, täydentäen paperille tehtyjen grafiikan töiden voimaa. Tätä laajuuden omistautumista tukee historia mullistavista näyttelyistä, kuten vuoden 1876 merkittävä Centennial Exposition, joka nosti amerikkalaisen taiteen maailmanmaineeseen eurooppalaisten mestareiden rinnalle. Nykyään PAFA säilyy elintärkeänä keskuksena taideyhteisölle, kuroen umpeen kuilun menneisyyden arvokkaiden arkistojen ja nykyhetken kokeilevan hengen välillä. Se on kohde, jossa historiaa ei ainoastaan muistella, vaan se koetaan aktiivisesti, tehden siitä välttämättömän pyhiinvaellusmatkan kaikille ihmismielen kestävästä voimasta liikuttuneille.
