Woburn Abbeyn historia ja alkuperä
Englannin Bedfordshiressä, Woburnin kylän itäpuolella, sijaitseva Woburn Abbey kantaa mukanaan sukulinjaa, joka ulottuu aina kahdenteentoista vuosisadalle saakka. Alueen juuret juontavat vuoteen 1145, jolloin se perustettiin cisterciensiläisluostariksi. Tämä hengellinen elämäntapa jatkui lähes vuosisatoja, kunnes vuonna 1538 Henrik VIII hajotti cisterciensiläisyhteisön. Tämän mullistuksen myötä kartano siirtyi Russellin suvun haltuun, ja vuoteen 1547 mennessä kiinteistöstä oli tullut Russellin suvun ja Bedfordin herttuoiden virallinen asuinpaikka.
Tämä historiallinen rakennus toimii edelleen Bedfordin herttuoiden suvun residenssinä. Koska kyseessä on luokiteltu Grade I -rakennus, rakenteet kantavat mukanaan vuosisatojen mittaisen jatkuvan asutuksen painoa ja arvokkuutta. Alue on kokenut kiehtovan muodonmuutoksen uskonnollisista juuristaan kohti merkittävää kartanoelämää, säilyttäen asemansa ja loistonsa saman suvun jatkuvan huolenpidon ansiosta läpi vuosisatojen.
Kartanon arkkitehtuuri ja kehitys
Kartanon perusteet juontavat juurensa Thornhaughin 1. paroni William Russellin rakennustöihin. Alue koki merkittävän muodonmuutoksen noin vuonna 1630, jolloin Bedfordin 4. jaarli Francis Russell aloitti kartanon ensimmäisen jälleenrakennuksen luostarialueen päälle. Tämä aikakausi loi perustan rakenteelle, joka on kehittynyt vuosisatojen saatossa. Myöhemmin, vuosien 1787 ja 1790 välisenä aikana, Henry Hollandin johdolla kartano koki uusia arkkitehtonisia uudistuksia.
Talon sisäinen monimuotoisuus heijastuu sen lukuisissa tiloissa, joihin kuuluu yli kaksikymmentä salonkia. Nämä huoneet ovat säilyneet, vaikka rakennuksen pohjaratkaisu on kokenut useita muutoksia. Toisen maailmansodan jälkeisen kuivavaurion löytymisen seurauksena Woburn Abbeyn fyysinen mittakaava muuttui, ja puolet rakennuksesta jouduttiin purkamaan. Näistä menetyksistä huolimatta jäljellä oleva rakennus säilyttää arvokkaan asemansa Bedfordin herttuan suvun asuinpaikkana.
Woburn Abbeyn taidekokoelmat
Kartanon sisätilat kätkivät sisäänsä aikoinaan yli kaksikymmentä salonkia, joista osa oli omistettu kokonaan tietyille taidekokoelmille. Nämä huoneet toimivat näyttämöinä merkittäville teoskokonaisuuksille, joita ovat luoneet mestarilliset taiteilijat kuten Joshua Reynolds, Canaletto ja Anthony van Dyck. Näiden mestariteosten läsnäolo viestii huolellisesti kuratoidusta elinympäristöstä, jossa taide oli saumattomasti integroitu osaksi päivittäistä asumista. Kartanon omistukset olivat valtavia, ulottuen kartanon seinien ulkopuolelle aina kolmekymmentä auton muodostamaan upeaan kokoelmaan asti.
Kokoelman loistokkain osa on Canaletto-taiteilijan teokset. Hänen venetsialaiset näkymänsä tuovat tilaan valon leikkiä ja arkkitehtonista tarkkuutta, jotka määrittelevät suuren osan kartanon visuaalisesta luonteesta. Seisoessaan näiden kankaiden edessä katsoja kohtaa italialaisen maiseman ainutlaatuisen tunnelman, joka on tuotu suoraan englantilaisen maaseudun sydämeen. Kokoelma esittelee myös Anthony van Dyckin muotokuvia, joiden siveltimenjälki vangitsee aikakauden ihmiskunnat erityisellä, hienovaraisella tyyneydellä.
- Marguerite, Lorrainen prinsessan muotokuva, 1634 - Anthony van Dyck
- Näkymä Grand Canalilta Palazzo Balbista Rialto-sillalle, 1730 - Canaletto
- Boaz, 1643 - Rembrandt
- Neitsyt ja lapsi, 1680 - Bartolomé Esteban Murillo
- Maaseutujuhla Antwerpenin lähellä - David Teniers nuorempi
- Paraati pääsiäis härän kanssa kylässä, 1700 - Abraham van Calraet
Merkittäviä vieraita ja historiallinen merkitys
Historiallisesti tämä kartano on toiminut näyttämönä monille merkittäville hahmoille, joiden läsnäolo on jättänyt jälkensä sen loistoon. Huhtikuussa 1786 tiluksia vierailivat John Adams ja Thomas Jefferson, joiden vierailu osui aikaan, jolloin kartanon arkkitehtuuria ja maisemointia hiottiin huolellisesti ja tyylikkäästi. Myöhemmin, maaliskuussa 1939, juuri ennen maailmansodan syttymistä, Henry Channon tarkasteli kartanoa ja teki huomionsa sen erinomaisesta ja huolitellusta kunnosta, joka heijasti ajan levollisuutta ennen suurta mullistusta.
Toisen maailmansodan aikana Woburn Abbey sai uuden, käytännöllisemmän roolin perheen asuinpaikan ohella. Vuodesta 1941 alkaen tilukset toimivat Political Warfare Executive -organisaation päämajana. Tämä organisaatio piti yllä Lontoon toimintojaan BBC:n Bush Housessa, ja kartanon käyttö tässä kriittisessä tehtävässä kertoo maan muuttuvista prioriteeteista ja kohtalokkaista käänteistä suuren konfliktin keskellä.
